Paluu keittiöön

Tattipasta ja uusia makuja elämässä

On vähän liikaa vettä virrannut Aurajoessa siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne. On vähän tullut ruokakuntamuutoksia ja allergioiden suhteen ei tilanne ehkä ole aivan niin vaativa, kun vielä viimeksi. Toisaalta, välillä voin tehdä aivan allergiattomienkin ruokaa ja kalaruokaa, joten tämän blogin luonne vähän muuttuu. Ei enää pelkkää allergiaruokaa, vaan muutakin. Toivottavasti nyt ei se toinen lukija lopeta tämän lukemista.

Kesällä tuli tehtyä paljon ruokaa sisällä ja ulkona. Ostin jopa trangian ja tein lapsille retkiruokaa. Hauskaa;-) Kaupunkilaislapset nukkuivat jopa pari yötä teltassa. Ihmeellinen uusi maailma avautui!

Trangialla keitettiin perunoita, joiden seuraksi grillattiin broileria. Hyvää ja yksinkertaista. Sillä lämmitettiin myös valmiskeittoa. Ehkä ensi kesänä pitää alkaa etsiä laajempia ruokaulottuvuuksia Trangiasta.

Sieniä on tullut paljon. Isä ja äiti ehtivät reippaina eläkeläisinä kiertää sienipaikkojaan ja tänä vuonna erityisesti tatteja on ollut paljon ja hyvälaatuisia. Yhden loistavan tattipastan olen jo ehtinyt tehdä tuoreista tateista. Seuraavaksi teen moisen kuivatuista tateista.

Minun tattipastani on yksinkertainen tee se näin:

Ainekset:

Tatteja 300-400 g, kuivattuja ainakin tuplasti

Voita 25 g

Oliiviöljyä, tattiöljyä tai tryffeliöljyä n. 1 rkl

Punasipuli

Pastaa, mielellään tuorepastaa

Basilikaa ja persilijaa

Musta- ja valkopippuria

Muskottia

Parmesania

Pieni tatit ja sipuli. Laita sipuli pannuun, jossa on voi jo sulanut. Laita tatit perässä. Laita pastavesi kiehumaan. Lisää merisuolaa ja pastat, kun vesi on kuumaa. Laita tattien joukkoon yrtit ja mausteet. Paista vielä hetki.

Kaada pastan vesi pois ja laita tatit pastan sekaan. Sekoita ja lisää parmesania, laita vielä pöydässä annoksen päälle parmasania lisää. Ai että, kyllä syksyllä on kivaa!

Munuaisia ja pilahviriisiä

Nythän se tukos irtosi, kun taas aloitin kirjoittamisen. Ehkä sapuska oli niin hyvää, että myös huvitti taas kirjoittaa tai sitten tällä viikolla tullut lumi on saanut taas mielen ja kielen liikkeelle. Mene ja tiedä.


Olen kävellyt lumessa, tehnyt lumitöitä, luistellut ja pelannut lätkää 9-vuotiaiden kanssa ja muutenkin touhunnut ulkona. Kyllä talvi sentään on mukavaa, kunhan vain on lunta. Kaikki muut tuntuvat olevan samaa mieltä.
;-)


Nyt tietysti pitäisi juoda lämmintä mehua ja syödä vohveleita, munkkeja, pullaa tai muita herkkuja pienien ulkokojujen luona Turun pittoreskissa keskustassa. Voisi istua talvisesti koristeltujen huovilla päällystettyjen penkkien päällä niiden söpöjen ulkokojujen pikku terasseilla ruotsalaiseen tapaan, kuten tiedätte. No, ei taida vielä tänä vuonna Turussa onnistua...



Toinen juttu on sitten se, kuinka pitkään näitä lumitalvia täällä Turussa enää on. Älkäämme menettäkö toivoa; kulutetaan säästeliäästi ja järkevästi, tehdään ekologisia valintoja ja nähdään vähän vaivaa ympäristön eteen. Mahdollisuuksia siihen löytyy paljon ja ohjeta saa vaikka netistä.


Ilmastosta munuaisiin. Olen aina ollut suuri munuaisten ystävä. Äiti teki usein munuaisrisottoa ja sen reseptin olen ominut. Kun sitä oli tarjolla, söin hyvän lautasellisen tai pari, menin välillä ulos ja jatkoin syömistä. Munuaisista voi tehdä monenlaista hyvää, kuten muistakin elimistä.
Tämänkertainen sapuska on munuaiskastike pilahviriisin kera.


Munuaisia ja Pilahviriisiä


2 naudan tai 4 porsaan munuaista
(rkl) Ruokaöljyä
2 dl Ruokakermaa
3 rkl Hunajaa
Viherpippuria (tai muuta pippuria, jos ei käy)
Muskottia
Suolaa

Täysjyväriisiä
Ruokaöljyä (1 rkl)
Voita tai margariinia n. 20 g
Valkosipulia
Timjamia
Sipulia
Suolaa
(Parmesan- tai Gouda -juustoa, gouda sopii meidän perheen allergigoille, Parmesan ei)

Laita ensin öljy ja voi riisikattilaan, lisää murskattu valkosipuli, sipuli ja timjami. Lisää riisi, kuullota ja sitten vesi paketin ohjeen mukaan. Veteen voit lisätä suolaa. Keitä ohjeen mukainen aika, sekoita mukaan juusto raasteena, jos haluat, ja tarjoa munuaisten kanssa.

Liota munuaisia puoli tuntia puhtaassa vedessä. Pilko siivuiksi ja paista. Lisää mausteet ja hunaja. Munuaisista vapautuu paistettaessa nestettä, joten paista niin, että neste vähenee. Lisää lopuksi ruokakerma ja tarkista maku.

Kastikkeessa voi hunajan vaihtaa siirappiin tai sokeriin, mutta erityisen hyvää siitä tulee, kun laittaa joukkoon lorauksen (puoli desiä) madeiraa. Se tuo parhaan ryhdin makuun.

Tarjoa salaatin ja muiden sopivien lisäkkeiden kanssa.

Poroa ja puolukkakastiketta

Eipäs olekaan tullut kirjoiteltua vähään aikaan. On ollut aika kortilla, lisäksi meiltä lähti jokunen ruoka-aine pois ruokavalioista tuossa syksyllä ja into aiheeseen hiipui hetkeksi. Ei niin, ettenkö olisi innolla ruokaa laittanut, mutta ei ollut intoa kirjoittaa asiasta, kun jo ruoan tekemiseen meni pieni aivokapasiteettini lähes kokonaan. Koittakaa itse tehdä A4-pituinen hyvä teksti 15:tä aakkosta käyttäen.

Jouluna on ihanan hiljaista. Turussa ei ollut valkoista joulua, niin kuin ei kai suurimmassa osassa Suomea. Minulle valkoinen joulu ei ole koskaan ollut mikään The Juttu, vaan enemmän se koostuu joulun sanomasta, läheisistä ihmisistä, tuoksuista, väreistä ja rauhasta. Turku, helsinkiläisten mielestä yksipuolisesti Joulukaupungiksi julistautunut Joulurauhan julistaja, on mielestäni tuon "eurooppalaisen joulukäsityksen" mekka Suomessa. Valkoinen, Joulupukkikeskeinen joulu, jota jotkut pitävät ainoana oikeana jouluna, on mielestäni enemmän Coca-Cola -joulu. Ja se ei meillä kuulu joulupöytään. Turun monisatavuotinen jouluperinne perustuu joulurauhaan ja nykysin ekumeniaan. Siinä on sisältöä Joulukaupungille.

Mielummin toivonkin kuivaa kuin valkoista joulua. Turku on kaunis joulukaupunki, jos ei tule vettä. Ja ne Yliopistonkadun jouluvalot, joita on muutama vuosi ihmetelty, ovat mielestäni oivalliset. Kauniit, herkät, valaisevat ja jouluiset. Ekumeeninen jumalanpalvelus sopii Joulurauhan julistajalle hyvin. Joulupukki saa asua Korvatunturilla, ei hänen tarvitse kuin piipahtaa Turussa. Turku on ymmärtänyt joulun sanoman mielestäni niin kuin se pitääkin ymmärtää. Hyvä joulukaupunki tämä Turku!

Koska äsken söin joulupukin, syödään nyt vielä porokin.

Poron fileetä, Chevre-uuniperunaa ja puolukkakermakastiketta

Poro
5 Poron fileetä
Viherpippuria, tai mikä syöjille sopiikin
Timjamia
Vuori- tai hyvää merisuolaa
(Tryffeliöljyä)

Puolukkakastike
1 dl Puolukkasosetta
2 dl Ruokakermaa
Porkkana
Puolikas pieni Bataatti
Sipuli
Voita
3 dl lihalientä

Perunat
800 g Valkosipulipakasteperunaa
150 Chevreä
4 dl Ruokakermaa

Kastike ensin kiehumaan. Pilko sipuli, porkkana ja bataatti ja laita ne kuullottumaan. Lisää puolukkahillo ja anna porista. Lisää lihaliemi ja anna keittyä. Siivilöi ja keitä vielä lientä. Lisää ruokakerma ja keitä vielä hetki.

Laita potut pussista voideltuun vuokaan. Laita päälle chevreä ja jos pidät valkosipulissa, sitä vielä lisää. Sitten vaan päälle pari purkkia ruokakermaa ja uuniin 200 asteeseen 40 minuutiksi.

Paista poron fileisiin ruskea pinta pannussa, mausta pippurilla ja suolalla (ja tryffeliöljyllä) ja laita uuniin 10-15 minuutiksi 200 asteeseen. Ota uunista ja anna seistä hetki vaikka folioon käärittynä ennen tarjoamista. Tulee fiinin näköistä, jos pistät ne viistosti poikki puolesta välistä niin, että roseinen sisäosa näkyy.

Salaatiksi käy jääsalaatti ja kurkku. Lisäksi voi laittaa pöytän suolakurkkuja ja etikkapunajuuria.

Joku voi pitää epäortodoksisena sekoittaa valkosipulia ja chevreä poroon. Oli niin tai näin, hyvää se on. Tässä ohjeessa on hyvin koossa makea, suolainen ja karvas. Ainakin meillä tykättiin niin, ettei sitä jäänytkään alkuviikon iltaruoaksi, niin kuin oli ajateltu.

Kalkkuna

Kalkkuna on ollut meille jossain määrin hidas eläin tutustua. Jostakin syystä onnistuimme aluksi hankkimaan - vai olisiko ollut kiinni valmistustavoistani- kuivia köntäleitä kalkkunaa useampaan kertaan ja siitä jäi hieman puiseva mielikuva. Yhtenä jouluna vanhampani lähtivät viettämään joulua toiselle puolen maapalloa ja jättivät minulle ja Suomessa asuvalle sisarelleni perheinemme kalkkunapaistin kotiinsa siltä varalta, että sattuisimme käymään. Köntäle oli aivan kalkkunan muotoinen, mutta ilo oli suuri, kun avasimme sen. Paisti oli muotoon prässättyä kalkkunanlihaa. Aika hieno teos, mutta maku oli ihan käypä.

Viime aikoina olemme päässeet kalkkunan makuun. Lapset oikein pyytävät kalkkunapaistia. Se onkin aika mainio paisti juuri lasten syötäväksi: maku on mieto, liha pehmeää ja lisäksi se on vähärasvaista. Siihen on myös helppo yhdistää erilaisia lisukkeita. Ja mustaherukkahillon kanssa maku on erittäin paljon myös aikuisten mieleen.

Kalkkunapaistin kylkeen voi hyvin kytkeä riisiä, mutta myös potut käyvät hyvin. Ja erilaiset kasvishöystöt ja höyrytykset ovat myös sopivia lisukkeita miedon lihan kylkeen.

Kalkkunasta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Viimeisten edukuntavaalien jälkeen on ollut yleisessä poliittisessa keskustelussa, ertyisesti eri blogeissa ja keskustelupalstoilla, nähtävissä vaaleissa kuonoonsa saaneilla ryhmillä aikamoista turhautuneisuutta. Demarit ehtivät istua hallituksessa 12 vuotta ja kun äänestäjät näyttivät, että asiat eivät mene oikeaan suuntaan, nousi katkeruus pintaan. Valtakunnallisesti on tuntunut siltä, että kun valtakunnanpolitiikassa vaalien jälkeen linja todella on onneksi muuttunut, on se demarien mielestä melkein rikollista. Kuinka kukaan voi olla eri mieltä kuin työväentalo?

Ja kunnallispolitiikassa näyttää siltä, ettei mitään uutta anneta tapahtua. Se lienee paitsi vaalitappion aiheuttamasta mielipahasta johtuva luonnollinen reaktio, myös jo varautumista seuraaviin vaaleihin. Mitä vähemmän porvarit saavat vallassa aikaan, sitä paremmin heitä voidaan kunnallisvaalien alla haukkua. Ja kun kaikessa kiusataan ja vaikeutetaan toimintaa, on asioita vaikea saada aikaan. Vastuutonta ja murheellista politiikkaa, joka käy äärettömän kalliiksi Suomelle ja kunnille. Yleensä moinen toiminta kuitenkin kääntyy omaksi tappioksi. Vihreät jo varmaan toivovat monessa kaupungissa nousevansa toiseksi suurimmaksi puolueeksi...

Kalkkunaa, porkkanarisottoa ja Siitake-Chevre-muhennosta (4 hlöä)

Kalkkunan paisti (1000-1200 g)

Porkkanoita 4
Riisiä 3 dl
Margariinia (voita)
Öljyä
Valkosipulia (2-4 kynttä)
Sipuli
Ruokakermaa 1 dl
Timjamia
Vettä 8 dl

Siitake-sieniä tms. rasia
Chevreä n. 200 g
Sipuli
Paprika
Ruokakermaa 1-3 dl
Öljyä 1 rkl (tryffeliöljy on tässä parasta)


Laita paisti uunioin 200 asteeseen 80-90 minuutiksi. Sen sitten pitää olla kypsä, eli sisältä tulevan liemen pitää olla kirkasta. (Jos haluat perunoita, laita paistin kanssa samaan astiaan lohkottuja perunoita, joissa on päällä ripaus öljyä, suolaa ja rosmariinia. Silloin ei kannata tehdä riisejä...)

Kuori ja pilko porkkanat. Pilko sipuli ja valkosipuli. Laita kattilaan 1 rkl margariinia (voita) ja ruokaöljyä. Paista hetki Sipuleita, porkkanoita ja timjamia ja lisää riisit. Anna riisien kuullottua hetki öljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua paketissa mainittu aika. Myös mittasuhteet riisin ja veden välillä saattavat olla eri riiseissä erilaiset. Lisää lopuksi ruokakermaa ja anna sen imeytyä lämpimällä levyllä.

Pilko sienet, paprika ja sipuli. Paista niitä öljyssä pehmeiksi. Jos joku haluaa vielä juhlistaa makua, voi lisätä nokareen voita pannuun. Lisää murenna chevre joukkoon. Ja lopuksi ruokakerma. Anna muhia 5-10 minuuttia ja mausta suollalla, muskotilla ja pippurilla. Musta sopii parhaiten, meillä laitettiin rosepippuria allergiasyistä.

Ja muista laittaa mustaherukkahilloa pöytään!

Siinä kaikki.

Fajitaksia ja tacoja

Kun meillä syödään Tex-Mexiä, meillä syödään sitä kunnolla. Ei riitä, että syödään Tacoja tai Fajitaksia, vaan syödään molempia! Eikä riitä yksi lihasoosi, pitää olla kaksi. Ja jos halutaan vielä vähän lisäherkutella nachoilla, otetaan myös sipsejä pöytään!

On näet niin, että lapset ja minä voimme syödä fajitaksia, joissa on vehnää, mutta Taina ei. Hän taas voi syödä tacoja, joita taas Edit ei voi syödä. Edit ei myöskään voi syödä maissinachja, siksi sipsit.

Kaksi soosia käy sillä tavalla näppärästi, että ne voi tehdä samanaikaisesti. Toinen tehdään aikuisille, toinen lapsille. Ensimmäisessä on enemmän mausteita, koska lapsilla on mausteallergiaa. Suun ympärille tulee kutiava rinki ainakin musta- ja valkopippurista, mutta myös joistakin muista mausteista. Jauhettu paprikakaan ei käy, eikä tomaatti. Jeeraa en ole uskaltanut kokeilla.

Fajitakset ja Tacot

Paketti Tacoja

Paketti Fajitaksia

800-1000 g jauhelihaa (sikanautaa, nautaa tai broileria, kalkkunaa...)

Sipuli

Paprikaa

Jääsalaattia

Kurkkua

Sopivia valmiskastikkeita (meille käyvät aikuisille juusto- ja tomaattikastikkeet)

Jalopenoja (voi vaihtaa esim. oliiviin tai kaprikseen)

Tee näin:

Paista jauhelihat öljyssä kahdessa pannussa. Ensimmäiseen tulee jauhelihaa, puolet sipulista, hieman suolaa ja puna- ja viherpippuria. Toiseen tulee samat, mutta lisäksi jeeraa, cayennepippuria ja chiliä - maun mukaan. Näillä voi korvata kaupan mausteseoksia. (Myös paprikaa tai tomaattimurskaa voi laittaa, jos käy. Meille ei käy.)

Pilko salaatit, paprikat ja kurkun puolikas ja tee niistä salaatti. Palojen pitää olla sellaisia, että ne mahtuvat Tacoihin.

Lämmitä Tacot ja Fajitakset uunissa tai laiskottaessa mikrossa. Uunissa tulee rapeampia.

Nosta kaikki pöytään. Siitä sitten kokoamaan herkkuja. Liha alle, sitten salaatti ja maustekastikkeet päälle.

Hurjan helppoa, mutta pointti onkin siinä, että tällaisenkin sapuskan voi tehdä monille allergisille, kun vaihtelee raaka-aineita. Ja näiden kanssa maistuu lager-olut;-)

Roskia ja roskaruokaa

Meillä on perheessä tapana pitää perjantaisin roskaruokapäivää. Tai pikaruokapäivää, ihan miten haluat. Joka tapauksessa perjantaisin kun työviikko on takana, on mukava päästää itsensä helpolla hakemalla valmista ruokaa kotiin. Myös kekarat tykkäävät. Niin myös tänään.

Turussa on jätekeskustelu hallinnut viime viikkoja. Valtuusto äänesti keskitetyn jätteenkuljetuksen kilpailuttamisen kumoon. Hyvä niin. Mikään kilpailun rajoittaminen ja kunnallistaminen ei pitkän päälle laske hintoja. Eivätkä palvelut parane, jos ei kuluttaja saa valita palvelun tarjoajaa. Keskitetyn kilpailuttajan on helppo olla välittämättä palvelun laadusta.

Roskaruokapuolellakin Turussa on kilpailusta erityistä kerrottavaa. Tämä on nimittäin niitä harvoja paikkoja maailmassa, joissa joku lokaali pikaruokaketju, Hesburger, on kyennyt pitämään McDonaldsin kurissa ja jopa saanut sen vähentämään ravitoloittensa määrää. Ja Hesen hampurilainen kieltämättä on kyllä erinomainen. Majoneesitkin lyövät mennen tullen kilpailijoiden soosit.

Meidän perheemme ostokset ovat takuulla Hesen myyjien painajainen. Gluteenitonta ateriaa, hampurilaisia ilman mausteita ja majoneesia... Itsekin usein unohdan, miten ne kaikki tuotteet piti pyytää. Niinpä välillä jää lastista puuttumaan tavaraa, koska myyjät keskittyvät muistelemaan, mitä erityistoiveita meillä oli. Ja välillä jää hampurilaisia syömättä, koska olen unohtanut pyytää sen ilman erikoistoiveita.

Minä käyn kuitenkin varsin usein syömässä Subwayn patonkeja lounaaksi. Ne ovat tavattoman hyviä, puolikas riittää lounaaksi hyvin ja sen saa vitosella, ja mikä hämmästyttävintä: ne ovat todella vähäkalorisia ja terveellisiä! Lounas jää alle 400 kaloriin, kun ottaa puolikkaan patongin suurimmassa osassa vaihtoehdoista. Ja allergiset voivat valita, mitä ottavat, kun patonki tehdään silmien edessä. Sitä en tiedä, saako Subeja luontaisesti gluteenittomana - emme ole Tainan kanssa yhdessä Subilla käyneet. Suosittelen!

Päivällä söin Subin ja illalla hain muiden syödessä Hese-ruokaa Koti-Pizzan Parmiamo-pizzan. Sekin on terveellinen, sillä kalorimäärä jää noin 650:een. Selvästi pienin kalorimäärä Koti-Pizzassa.

Huolellisilla valinnoilla voi roska/pikaruokaakin syödä suhteellisen terveellisesti. Ja välillä tietysti voi valita vähän vähemmän terveellistäkin, ettei ihan ryppyotsaiseksi tämä elämä mene...

Roskaruokakelmi

Vieras toiselta puolen maailmaa: kassilammas

Tätini ei pidä lampaasta. Hänen mielestään se maistuu villasukalta. Eikä hän ole yksin; erityisesti vanhemmat ihmiset eivät syystä tai toisesta monesti välitä sen mausta. Olisiko sille jokin historiallinen peruste? Joku voisi tehdä aiheesta gradun. Otsikkokin olisi jo valmiina: Kollektiivien makuaisti sukupolvien välillä - Miksi mummot ja vaarit eivät pidä lampaasta?

Meillä kyllä pidetään lampaan lihasta koko perheessä. Suomalainen lammas on tietysti parasta. Joskus olen pohtinut, miksei lammasta kasvateta Suomessa enempää. Luulisi, että meidän olosuhteemme ovat lampaille ihanteelliset. Ahvenanmaalla, jossa olemme liikkuneet melko paljon, lampaita on runsaasti. Olisiko manner-Suomen lampaan vähäisyydellä jokin yhteys mummojen ja vaarien makutottumuksiin?

Sen sijaan Uudessa-Seelannissa lammasta kasvatetaan sitten oikein kunnolla. Sieltä laivataan Suomeenkin lammasta niin, että valinnanvaraa riittää. Jos viljelty lohi on kassilohta, on Uuden-Seelannin lammas hyvä vastine sille. Yhtä kaikki; aina ei suomalaista lammasta löydy, joten kassilammaskin käy ruuanlaittoon hyvin. Ekologisesti se tietysti on hieman outoa, että ruokaa tuodaan täysin vastakkaiselta puolelta maapalloa. Toisaalta laivarahti ei ole järin saastuttava rahtimuoto per lammas, sillä sen energian kulutus per tonni on selvästi kaikista rahtimuodoista matalin.

Kansainvälisessä työnjaossa periaatteena on se, että kukin tekee sitä missä on suhteellisesti tehokkain. Ruokapuolella se toimii niin, että eri maissa tuotetaan sitä sapuskaa, mitä siellä suhteellisesti kannattaa parhaiten tuottaa. Uuden-Seelannin on siten varmaankin tehokkainta tuottaa lampaanlihaa koko maailmalle. Silti voi miettiä, onko siltikään järkevää tuoda lammasta niin kaukaa, kun Suomessa voisi tuottaa herkullista lammasta eurooppalaisille markkinoille.

Ostimme kassilammasta lauantaina. Kävimme hypermarketissa ja niissä kaikki liha on laatikoissa. Sika- ja nautalaatikot jääkaapeissa, eksoottisemmat pakkasessa. Lammas on hypermarketissa eksotiikkaa.

Rosmariinikaritsanfileetä, juurespaistosta ja valkosipuliperunoita

Lampaat:
800 g lampaan/karitsan filee
2 tl oliiviöljyä, rypsikin käy
2 tl Voita tai margariinia
6 oksaa tuoretta rosmariinia
4 kynttä valkosipulia

Juurespaistos:
500 g Mustajuurta
5 Porkkanaa
1 Sipuli
1 rkl Oliiviöljyä (laitoin tryffeliöljyä, mikä sopi mainiosti)
1 tl siirappia
Vuorisuolaa tai muuta sirotesuolaa
Vettä

Valkosipuliperunat:
Osta pakastepussi valkosipuliperunoita, jos haluat päästä helpommalla. Pussin kyljessä on hyvä ohje. Jos pakasteessa on jotain, mikä ei käy, keittokirjasta löytyy ohjeita potuille. Ja jos pottu ei käy, voi käyttää vaikka bataattilisuketta, cuscusta, riisiä... Tein ohjeen mukaan, niin, että käytin liemenä annetuissa suhteissa ruokakermaa ja riisimaitoa. Sekaan laitoin vähän tuoretta minuttua ja lisää valkosipulia.

Toimi näin:
Anna fileiden lämmetä puolisen tuntia huoneen lämmössä ennen paistoa. Pane ensin valkosipuliperunat pussin ohjeen mukaisesti uuniin.

Pese ja pilko porkkanat, mustajuuret ja sipuli. Laita isoon paistinpannuun tai wokkiin öljy, juurkset ja sipuli. Paista ensin kuumalla ja alenna lämpöä. Laita hieman vettä, jos näyttää kuivalta, mutta ei paljoa. Lisää siirappi ja suola ja sekoita ja anna vielä paistua.

Laita öljy paistinpannuun ja kuumenna ja pyörittele pannussa hetki valkosipuliviipaleita ja rosmariininoksia polttamatta niitä. Nosta odottamaan ja paista fileet pannulla olevassa mausteisessa öljyssä välillä käännellen. Paksuudesta riippuen fileet kypsyvät 3-5 minuutissa. Mausta suolalla ja sopivalla pippurilla. Nosta fileet tarjoilulautaselle ja ripottele päälle valkosipuliviipaleet ja rosmariininoksat.

Voit laittaa vettä, ripauksen suolaa ja sokeria pannulle tehdä sekoittamalla helpon kastikkeen lampaalle. Ja senhän suurustaa perunajauhoilla, maissijauhoilla, vehnäjauhoilla tai riisijauhoilla helposti, mikä sitten teille sopiikin.

Tarjoa salaatin kanssa. Juomaksi tummaa punaviiniä, mikä jäi kyllä itseltäni kokeilematta tänään.



Keittiökelmi