Kalkkuna on ollut meille jossain määrin hidas eläin tutustua. Jostakin syystä onnistuimme aluksi hankkimaan - vai olisiko ollut kiinni valmistustavoistani- kuivia köntäleitä kalkkunaa useampaan kertaan ja siitä jäi hieman puiseva mielikuva. Yhtenä jouluna vanhampani lähtivät viettämään joulua toiselle puolen maapalloa ja jättivät minulle ja Suomessa asuvalle sisarelleni perheinemme kalkkunapaistin kotiinsa siltä varalta, että sattuisimme käymään. Köntäle oli aivan kalkkunan muotoinen, mutta ilo oli suuri, kun avasimme sen. Paisti oli muotoon prässättyä kalkkunanlihaa. Aika hieno teos, mutta maku oli ihan käypä.
Viime aikoina olemme päässeet kalkkunan makuun. Lapset oikein pyytävät kalkkunapaistia. Se onkin aika mainio paisti juuri lasten syötäväksi: maku on mieto, liha pehmeää ja lisäksi se on vähärasvaista. Siihen on myös helppo yhdistää erilaisia lisukkeita. Ja mustaherukkahillon kanssa maku on erittäin paljon myös aikuisten mieleen.
Kalkkunapaistin kylkeen voi hyvin kytkeä riisiä, mutta myös potut käyvät hyvin. Ja erilaiset kasvishöystöt ja höyrytykset ovat myös sopivia lisukkeita miedon lihan kylkeen.
Kalkkunasta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Viimeisten edukuntavaalien jälkeen on ollut yleisessä poliittisessa keskustelussa, ertyisesti eri blogeissa ja keskustelupalstoilla, nähtävissä vaaleissa kuonoonsa saaneilla ryhmillä aikamoista turhautuneisuutta. Demarit ehtivät istua hallituksessa 12 vuotta ja kun äänestäjät näyttivät, että asiat eivät mene oikeaan suuntaan, nousi katkeruus pintaan. Valtakunnallisesti on tuntunut siltä, että kun valtakunnanpolitiikassa vaalien jälkeen linja todella on onneksi muuttunut, on se demarien mielestä melkein rikollista. Kuinka kukaan voi olla eri mieltä kuin työväentalo?
Ja kunnallispolitiikassa näyttää siltä, ettei mitään uutta anneta tapahtua. Se lienee paitsi vaalitappion aiheuttamasta mielipahasta johtuva luonnollinen reaktio, myös jo varautumista seuraaviin vaaleihin. Mitä vähemmän porvarit saavat vallassa aikaan, sitä paremmin heitä voidaan kunnallisvaalien alla haukkua. Ja kun kaikessa kiusataan ja vaikeutetaan toimintaa, on asioita vaikea saada aikaan. Vastuutonta ja murheellista politiikkaa, joka käy äärettömän kalliiksi Suomelle ja kunnille. Yleensä moinen toiminta kuitenkin kääntyy omaksi tappioksi. Vihreät jo varmaan toivovat monessa kaupungissa nousevansa toiseksi suurimmaksi puolueeksi...
Kalkkunaa, porkkanarisottoa ja Siitake-Chevre-muhennosta (4 hlöä)
Kalkkunan paisti (1000-1200 g)
Porkkanoita 4
Riisiä 3 dl
Margariinia (voita)
Öljyä
Valkosipulia (2-4 kynttä)
Sipuli
Ruokakermaa 1 dl
Timjamia
Vettä 8 dl
Siitake-sieniä tms. rasia
Chevreä n. 200 g
Sipuli
Paprika
Ruokakermaa 1-3 dl
Öljyä 1 rkl (tryffeliöljy on tässä parasta)
Laita paisti uunioin 200 asteeseen 80-90 minuutiksi. Sen sitten pitää olla kypsä, eli sisältä tulevan liemen pitää olla kirkasta. (Jos haluat perunoita, laita paistin kanssa samaan astiaan lohkottuja perunoita, joissa on päällä ripaus öljyä, suolaa ja rosmariinia. Silloin ei kannata tehdä riisejä...)
Kuori ja pilko porkkanat. Pilko sipuli ja valkosipuli. Laita kattilaan 1 rkl margariinia (voita) ja ruokaöljyä. Paista hetki Sipuleita, porkkanoita ja timjamia ja lisää riisit. Anna riisien kuullottua hetki öljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua paketissa mainittu aika. Myös mittasuhteet riisin ja veden välillä saattavat olla eri riiseissä erilaiset. Lisää lopuksi ruokakermaa ja anna sen imeytyä lämpimällä levyllä.
Pilko sienet, paprika ja sipuli. Paista niitä öljyssä pehmeiksi. Jos joku haluaa vielä juhlistaa makua, voi lisätä nokareen voita pannuun. Lisää murenna chevre joukkoon. Ja lopuksi ruokakerma. Anna muhia 5-10 minuuttia ja mausta suollalla, muskotilla ja pippurilla. Musta sopii parhaiten, meillä laitettiin rosepippuria allergiasyistä.
Ja muista laittaa mustaherukkahilloa pöytään!
Siinä kaikki.
maanantai 22. lokakuuta 2007
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Fajitaksia ja tacoja
Kun meillä syödään Tex-Mexiä, meillä syödään sitä kunnolla. Ei riitä, että syödään Tacoja tai Fajitaksia, vaan syödään molempia! Eikä riitä yksi lihasoosi, pitää olla kaksi. Ja jos halutaan vielä vähän lisäherkutella nachoilla, otetaan myös sipsejä pöytään!
On näet niin, että lapset ja minä voimme syödä fajitaksia, joissa on vehnää, mutta Taina ei. Hän taas voi syödä tacoja, joita taas Edit ei voi syödä. Edit ei myöskään voi syödä maissinachja, siksi sipsit.
On näet niin, että lapset ja minä voimme syödä fajitaksia, joissa on vehnää, mutta Taina ei. Hän taas voi syödä tacoja, joita taas Edit ei voi syödä. Edit ei myöskään voi syödä maissinachja, siksi sipsit.
Kaksi soosia käy sillä tavalla näppärästi, että ne voi tehdä samanaikaisesti. Toinen tehdään aikuisille, toinen lapsille. Ensimmäisessä on enemmän mausteita, koska lapsilla on mausteallergiaa. Suun ympärille tulee kutiava rinki ainakin musta- ja valkopippurista, mutta myös joistakin muista mausteista. Jauhettu paprikakaan ei käy, eikä tomaatti. Jeeraa en ole uskaltanut kokeilla.
Fajitakset ja Tacot
Paketti Tacoja
Paketti Fajitaksia
800-1000 g jauhelihaa (sikanautaa, nautaa tai broileria, kalkkunaa...)
Sipuli
Paprikaa
Jääsalaattia
Kurkkua
Sopivia valmiskastikkeita (meille käyvät aikuisille juusto- ja tomaattikastikkeet)
Jalopenoja (voi vaihtaa esim. oliiviin tai kaprikseen)
Tee näin:
Paista jauhelihat öljyssä kahdessa pannussa. Ensimmäiseen tulee jauhelihaa, puolet sipulista, hieman suolaa ja puna- ja viherpippuria. Toiseen tulee samat, mutta lisäksi jeeraa, cayennepippuria ja chiliä - maun mukaan. Näillä voi korvata kaupan mausteseoksia. (Myös paprikaa tai tomaattimurskaa voi laittaa, jos käy. Meille ei käy.)
Pilko salaatit, paprikat ja kurkun puolikas ja tee niistä salaatti. Palojen pitää olla sellaisia, että ne mahtuvat Tacoihin.
Lämmitä Tacot ja Fajitakset uunissa tai laiskottaessa mikrossa. Uunissa tulee rapeampia.
Nosta kaikki pöytään. Siitä sitten kokoamaan herkkuja. Liha alle, sitten salaatti ja maustekastikkeet päälle.
Hurjan helppoa, mutta pointti onkin siinä, että tällaisenkin sapuskan voi tehdä monille allergisille, kun vaihtelee raaka-aineita. Ja näiden kanssa maistuu lager-olut;-)
perjantai 5. lokakuuta 2007
Roskia ja roskaruokaa
Meillä on perheessä tapana pitää perjantaisin roskaruokapäivää. Tai pikaruokapäivää, ihan miten haluat. Joka tapauksessa perjantaisin kun työviikko on takana, on mukava päästää itsensä helpolla hakemalla valmista ruokaa kotiin. Myös kekarat tykkäävät. Niin myös tänään.
Turussa on jätekeskustelu hallinnut viime viikkoja. Valtuusto äänesti keskitetyn jätteenkuljetuksen kilpailuttamisen kumoon. Hyvä niin. Mikään kilpailun rajoittaminen ja kunnallistaminen ei pitkän päälle laske hintoja. Eivätkä palvelut parane, jos ei kuluttaja saa valita palvelun tarjoajaa. Keskitetyn kilpailuttajan on helppo olla välittämättä palvelun laadusta.
Roskaruokapuolellakin Turussa on kilpailusta erityistä kerrottavaa. Tämä on nimittäin niitä harvoja paikkoja maailmassa, joissa joku lokaali pikaruokaketju, Hesburger, on kyennyt pitämään McDonaldsin kurissa ja jopa saanut sen vähentämään ravitoloittensa määrää. Ja Hesen hampurilainen kieltämättä on kyllä erinomainen. Majoneesitkin lyövät mennen tullen kilpailijoiden soosit.
Meidän perheemme ostokset ovat takuulla Hesen myyjien painajainen. Gluteenitonta ateriaa, hampurilaisia ilman mausteita ja majoneesia... Itsekin usein unohdan, miten ne kaikki tuotteet piti pyytää. Niinpä välillä jää lastista puuttumaan tavaraa, koska myyjät keskittyvät muistelemaan, mitä erityistoiveita meillä oli. Ja välillä jää hampurilaisia syömättä, koska olen unohtanut pyytää sen ilman erikoistoiveita.
Minä käyn kuitenkin varsin usein syömässä Subwayn patonkeja lounaaksi. Ne ovat tavattoman hyviä, puolikas riittää lounaaksi hyvin ja sen saa vitosella, ja mikä hämmästyttävintä: ne ovat todella vähäkalorisia ja terveellisiä! Lounas jää alle 400 kaloriin, kun ottaa puolikkaan patongin suurimmassa osassa vaihtoehdoista. Ja allergiset voivat valita, mitä ottavat, kun patonki tehdään silmien edessä. Sitä en tiedä, saako Subeja luontaisesti gluteenittomana - emme ole Tainan kanssa yhdessä Subilla käyneet. Suosittelen!
Päivällä söin Subin ja illalla hain muiden syödessä Hese-ruokaa Koti-Pizzan Parmiamo-pizzan. Sekin on terveellinen, sillä kalorimäärä jää noin 650:een. Selvästi pienin kalorimäärä Koti-Pizzassa.
Huolellisilla valinnoilla voi roska/pikaruokaakin syödä suhteellisen terveellisesti. Ja välillä tietysti voi valita vähän vähemmän terveellistäkin, ettei ihan ryppyotsaiseksi tämä elämä mene...
Roskaruokakelmi
Turussa on jätekeskustelu hallinnut viime viikkoja. Valtuusto äänesti keskitetyn jätteenkuljetuksen kilpailuttamisen kumoon. Hyvä niin. Mikään kilpailun rajoittaminen ja kunnallistaminen ei pitkän päälle laske hintoja. Eivätkä palvelut parane, jos ei kuluttaja saa valita palvelun tarjoajaa. Keskitetyn kilpailuttajan on helppo olla välittämättä palvelun laadusta.
Roskaruokapuolellakin Turussa on kilpailusta erityistä kerrottavaa. Tämä on nimittäin niitä harvoja paikkoja maailmassa, joissa joku lokaali pikaruokaketju, Hesburger, on kyennyt pitämään McDonaldsin kurissa ja jopa saanut sen vähentämään ravitoloittensa määrää. Ja Hesen hampurilainen kieltämättä on kyllä erinomainen. Majoneesitkin lyövät mennen tullen kilpailijoiden soosit.
Meidän perheemme ostokset ovat takuulla Hesen myyjien painajainen. Gluteenitonta ateriaa, hampurilaisia ilman mausteita ja majoneesia... Itsekin usein unohdan, miten ne kaikki tuotteet piti pyytää. Niinpä välillä jää lastista puuttumaan tavaraa, koska myyjät keskittyvät muistelemaan, mitä erityistoiveita meillä oli. Ja välillä jää hampurilaisia syömättä, koska olen unohtanut pyytää sen ilman erikoistoiveita.
Minä käyn kuitenkin varsin usein syömässä Subwayn patonkeja lounaaksi. Ne ovat tavattoman hyviä, puolikas riittää lounaaksi hyvin ja sen saa vitosella, ja mikä hämmästyttävintä: ne ovat todella vähäkalorisia ja terveellisiä! Lounas jää alle 400 kaloriin, kun ottaa puolikkaan patongin suurimmassa osassa vaihtoehdoista. Ja allergiset voivat valita, mitä ottavat, kun patonki tehdään silmien edessä. Sitä en tiedä, saako Subeja luontaisesti gluteenittomana - emme ole Tainan kanssa yhdessä Subilla käyneet. Suosittelen!
Päivällä söin Subin ja illalla hain muiden syödessä Hese-ruokaa Koti-Pizzan Parmiamo-pizzan. Sekin on terveellinen, sillä kalorimäärä jää noin 650:een. Selvästi pienin kalorimäärä Koti-Pizzassa.
Huolellisilla valinnoilla voi roska/pikaruokaakin syödä suhteellisen terveellisesti. Ja välillä tietysti voi valita vähän vähemmän terveellistäkin, ettei ihan ryppyotsaiseksi tämä elämä mene...
Roskaruokakelmi
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
Vieras toiselta puolen maailmaa: kassilammas
Tätini ei pidä lampaasta. Hänen mielestään se maistuu villasukalta. Eikä hän ole yksin; erityisesti vanhemmat ihmiset eivät syystä tai toisesta monesti välitä sen mausta. Olisiko sille jokin historiallinen peruste? Joku voisi tehdä aiheesta gradun. Otsikkokin olisi jo valmiina: Kollektiivien makuaisti sukupolvien välillä - Miksi mummot ja vaarit eivät pidä lampaasta?
Meillä kyllä pidetään lampaan lihasta koko perheessä. Suomalainen lammas on tietysti parasta. Joskus olen pohtinut, miksei lammasta kasvateta Suomessa enempää. Luulisi, että meidän olosuhteemme ovat lampaille ihanteelliset. Ahvenanmaalla, jossa olemme liikkuneet melko paljon, lampaita on runsaasti. Olisiko manner-Suomen lampaan vähäisyydellä jokin yhteys mummojen ja vaarien makutottumuksiin?
Sen sijaan Uudessa-Seelannissa lammasta kasvatetaan sitten oikein kunnolla. Sieltä laivataan Suomeenkin lammasta niin, että valinnanvaraa riittää. Jos viljelty lohi on kassilohta, on Uuden-Seelannin lammas hyvä vastine sille. Yhtä kaikki; aina ei suomalaista lammasta löydy, joten kassilammaskin käy ruuanlaittoon hyvin. Ekologisesti se tietysti on hieman outoa, että ruokaa tuodaan täysin vastakkaiselta puolelta maapalloa. Toisaalta laivarahti ei ole järin saastuttava rahtimuoto per lammas, sillä sen energian kulutus per tonni on selvästi kaikista rahtimuodoista matalin.
Kansainvälisessä työnjaossa periaatteena on se, että kukin tekee sitä missä on suhteellisesti tehokkain. Ruokapuolella se toimii niin, että eri maissa tuotetaan sitä sapuskaa, mitä siellä suhteellisesti kannattaa parhaiten tuottaa. Uuden-Seelannin on siten varmaankin tehokkainta tuottaa lampaanlihaa koko maailmalle. Silti voi miettiä, onko siltikään järkevää tuoda lammasta niin kaukaa, kun Suomessa voisi tuottaa herkullista lammasta eurooppalaisille markkinoille.
Ostimme kassilammasta lauantaina. Kävimme hypermarketissa ja niissä kaikki liha on laatikoissa. Sika- ja nautalaatikot jääkaapeissa, eksoottisemmat pakkasessa. Lammas on hypermarketissa eksotiikkaa.
Rosmariinikaritsanfileetä, juurespaistosta ja valkosipuliperunoita
Lampaat:
800 g lampaan/karitsan filee
2 tl oliiviöljyä, rypsikin käy
2 tl Voita tai margariinia
6 oksaa tuoretta rosmariinia
4 kynttä valkosipulia
Juurespaistos:
500 g Mustajuurta
5 Porkkanaa
1 Sipuli
1 rkl Oliiviöljyä (laitoin tryffeliöljyä, mikä sopi mainiosti)
1 tl siirappia
Vuorisuolaa tai muuta sirotesuolaa
Vettä
Valkosipuliperunat:
Osta pakastepussi valkosipuliperunoita, jos haluat päästä helpommalla. Pussin kyljessä on hyvä ohje. Jos pakasteessa on jotain, mikä ei käy, keittokirjasta löytyy ohjeita potuille. Ja jos pottu ei käy, voi käyttää vaikka bataattilisuketta, cuscusta, riisiä... Tein ohjeen mukaan, niin, että käytin liemenä annetuissa suhteissa ruokakermaa ja riisimaitoa. Sekaan laitoin vähän tuoretta minuttua ja lisää valkosipulia.
Toimi näin:
Anna fileiden lämmetä puolisen tuntia huoneen lämmössä ennen paistoa. Pane ensin valkosipuliperunat pussin ohjeen mukaisesti uuniin.
Pese ja pilko porkkanat, mustajuuret ja sipuli. Laita isoon paistinpannuun tai wokkiin öljy, juurkset ja sipuli. Paista ensin kuumalla ja alenna lämpöä. Laita hieman vettä, jos näyttää kuivalta, mutta ei paljoa. Lisää siirappi ja suola ja sekoita ja anna vielä paistua.
Laita öljy paistinpannuun ja kuumenna ja pyörittele pannussa hetki valkosipuliviipaleita ja rosmariininoksia polttamatta niitä. Nosta odottamaan ja paista fileet pannulla olevassa mausteisessa öljyssä välillä käännellen. Paksuudesta riippuen fileet kypsyvät 3-5 minuutissa. Mausta suolalla ja sopivalla pippurilla. Nosta fileet tarjoilulautaselle ja ripottele päälle valkosipuliviipaleet ja rosmariininoksat.
Voit laittaa vettä, ripauksen suolaa ja sokeria pannulle tehdä sekoittamalla helpon kastikkeen lampaalle. Ja senhän suurustaa perunajauhoilla, maissijauhoilla, vehnäjauhoilla tai riisijauhoilla helposti, mikä sitten teille sopiikin.
Tarjoa salaatin kanssa. Juomaksi tummaa punaviiniä, mikä jäi kyllä itseltäni kokeilematta tänään.
Keittiökelmi
Meillä kyllä pidetään lampaan lihasta koko perheessä. Suomalainen lammas on tietysti parasta. Joskus olen pohtinut, miksei lammasta kasvateta Suomessa enempää. Luulisi, että meidän olosuhteemme ovat lampaille ihanteelliset. Ahvenanmaalla, jossa olemme liikkuneet melko paljon, lampaita on runsaasti. Olisiko manner-Suomen lampaan vähäisyydellä jokin yhteys mummojen ja vaarien makutottumuksiin?
Sen sijaan Uudessa-Seelannissa lammasta kasvatetaan sitten oikein kunnolla. Sieltä laivataan Suomeenkin lammasta niin, että valinnanvaraa riittää. Jos viljelty lohi on kassilohta, on Uuden-Seelannin lammas hyvä vastine sille. Yhtä kaikki; aina ei suomalaista lammasta löydy, joten kassilammaskin käy ruuanlaittoon hyvin. Ekologisesti se tietysti on hieman outoa, että ruokaa tuodaan täysin vastakkaiselta puolelta maapalloa. Toisaalta laivarahti ei ole järin saastuttava rahtimuoto per lammas, sillä sen energian kulutus per tonni on selvästi kaikista rahtimuodoista matalin.
Kansainvälisessä työnjaossa periaatteena on se, että kukin tekee sitä missä on suhteellisesti tehokkain. Ruokapuolella se toimii niin, että eri maissa tuotetaan sitä sapuskaa, mitä siellä suhteellisesti kannattaa parhaiten tuottaa. Uuden-Seelannin on siten varmaankin tehokkainta tuottaa lampaanlihaa koko maailmalle. Silti voi miettiä, onko siltikään järkevää tuoda lammasta niin kaukaa, kun Suomessa voisi tuottaa herkullista lammasta eurooppalaisille markkinoille.
Ostimme kassilammasta lauantaina. Kävimme hypermarketissa ja niissä kaikki liha on laatikoissa. Sika- ja nautalaatikot jääkaapeissa, eksoottisemmat pakkasessa. Lammas on hypermarketissa eksotiikkaa.
Rosmariinikaritsanfileetä, juurespaistosta ja valkosipuliperunoita
Lampaat:
800 g lampaan/karitsan filee
2 tl oliiviöljyä, rypsikin käy
2 tl Voita tai margariinia
6 oksaa tuoretta rosmariinia
4 kynttä valkosipulia
Juurespaistos:
500 g Mustajuurta
5 Porkkanaa
1 Sipuli
1 rkl Oliiviöljyä (laitoin tryffeliöljyä, mikä sopi mainiosti)
1 tl siirappia
Vuorisuolaa tai muuta sirotesuolaa
Vettä
Valkosipuliperunat:
Osta pakastepussi valkosipuliperunoita, jos haluat päästä helpommalla. Pussin kyljessä on hyvä ohje. Jos pakasteessa on jotain, mikä ei käy, keittokirjasta löytyy ohjeita potuille. Ja jos pottu ei käy, voi käyttää vaikka bataattilisuketta, cuscusta, riisiä... Tein ohjeen mukaan, niin, että käytin liemenä annetuissa suhteissa ruokakermaa ja riisimaitoa. Sekaan laitoin vähän tuoretta minuttua ja lisää valkosipulia.
Toimi näin:
Anna fileiden lämmetä puolisen tuntia huoneen lämmössä ennen paistoa. Pane ensin valkosipuliperunat pussin ohjeen mukaisesti uuniin.
Pese ja pilko porkkanat, mustajuuret ja sipuli. Laita isoon paistinpannuun tai wokkiin öljy, juurkset ja sipuli. Paista ensin kuumalla ja alenna lämpöä. Laita hieman vettä, jos näyttää kuivalta, mutta ei paljoa. Lisää siirappi ja suola ja sekoita ja anna vielä paistua.
Laita öljy paistinpannuun ja kuumenna ja pyörittele pannussa hetki valkosipuliviipaleita ja rosmariininoksia polttamatta niitä. Nosta odottamaan ja paista fileet pannulla olevassa mausteisessa öljyssä välillä käännellen. Paksuudesta riippuen fileet kypsyvät 3-5 minuutissa. Mausta suolalla ja sopivalla pippurilla. Nosta fileet tarjoilulautaselle ja ripottele päälle valkosipuliviipaleet ja rosmariininoksat.
Voit laittaa vettä, ripauksen suolaa ja sokeria pannulle tehdä sekoittamalla helpon kastikkeen lampaalle. Ja senhän suurustaa perunajauhoilla, maissijauhoilla, vehnäjauhoilla tai riisijauhoilla helposti, mikä sitten teille sopiikin.
Tarjoa salaatin kanssa. Juomaksi tummaa punaviiniä, mikä jäi kyllä itseltäni kokeilematta tänään.
Keittiökelmi
Lauantaikalkkuna
Kalkkunan kasvattamisesta tuli kesällä dokumentti. Kalkkunoita ahdetaan liian pieniin laatikoihin kuljetuksien aikana ja niiden vapaat kävelyolot lintutaloissa (ovatko ne kalkkunaloita?) ovat kurjia. Tehoviljely on esimerkki ahneesta nykymenosta, jossa edullisuus ja luonnosta vieraantuminen hallitsevat elintarvikemarkkinoita. Minua ei lihansyönti hirvitä, se on luonnonmukaista, mutta riepoo kyllä nähdä luontokappaleitten törkeää kohtelua.
Se siitä. Kalkkuna on hyvää. Muista kuitenkin valita sellaista lihaa, jonka tuottaja kunnioittaa eläimiään. Ja mielellään lähellä tuotettua.
Nyt kävi niin, että valitsimme lauantaiksi reseptin, joka kävi meille melkein suoraan. Aina välillä niin käy. Pikkuisen kuitenkin piti säätää. Laitoin omat allergiasäädöt oranssilla.
Olen koittanut katsoa hieman keveämpiä reseptejä viime aikoina. Alkuperäinen resepti on Kati Napan reseptejä MTV3:n keventäjistä. Helppoa, hyvää ja allergisille hyvin sovellettavissa. Ja lisäksi vähäkalorista!
Kalkkunaa ja ruusukaalivokkia
Tarvitset:
400-500 g kalkkunan fileetä
2 tl margariinia
0.25 tl meri- tai vuorisuolaa (itse pidän erityisesti ruususuolasta)
pippuria (meille käyvät viher- ja punapippurit, mitä tahansa voi käyttää)
Ruusukaalivokki
Purkki ruusukaalia. Minulla taisi olla 500 g puhdistamattomia
200 g sipulia
5 porkkanaa (käy myös mustajuuri, keltajuuri tai bataatti, joka kyllä hajoaa helposti)
1 rkl öljyä
0.25 tl suolaa, hienoa
pippuria (mikä sattuu sopimaan kaikille), tai maustesekoitusta
2 rkl vettä
4 rkl Crème Fraiche (mix lemon&mustard hyla); meille käy maustamaton. Voi käyttää myös kasvissekoitteita, kuten ruokakermaa
Toimi näin:
Levitä kalkkunat lautaselle lämpenemään. Puhdista ja viipaloi ruusukaalit. Paloittele porkkanat ja sipulit melko suuriksi paloiksi. Kuumenna öljy ja lisää kasvikset; ensin porkkana, sitten sipuli ja viimeiseksi ruusukaali. (Minä tosin laitoin sekaisin kaikki, eikä haitannut mitenkään.)
Paista lähes kypsiksi, mausta ja lisää vettä. Kypsytä, mutta älä liikaa; kasvikset saavat olla rapeita. Lisää Creme Fraice tai vastaava sekaan. Paista vielä kalkkunaleikkeet valkosipulin kanssa 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta.
Jos tuntuu liian niukalta ja on vyössä varaa, voi tähän ottaa liukkeeksi riisiä tai jotain mietoa perunajuttua. Minä en ottaisi.
Resepti on kevyt, noin 250 kaloria/annos.
Meidän perheen kielletyt ruoka-aineet
- kala
- mausteet (curry-mausteseos, inkivääri, kumina, kurkuma, korianteri, chili ja pippurit)
- keväisin raaka porkkana ja omena
- maissi (vältettävä myös maissitärkkelystä ja maissiöljyä)
- kananmuna (myös tuotteet, joissa mahdollisesti kananmunajäämiä tms.)
- palsternakka
- selleri
- kiivi
- banaani
- sitrukset (?) (ehkä käyvät pienissä määrin)
- omena
- päärynä
- kala ja kaikki merenelävät (ruoka valmistettava täysin erillään kaikesta kalasta, pienikin pisara tai kosketus riittää sairaalakäyntiin)
- kiivi
- soija
- kesäkurpitsa
- tomaatti
- sinihomejuustot
- pitkään kypsyneet l. propionihappoa sisältävät juustot, kuten esim. Emmental, Gruyere ja muut voimakkaat
- banaani
- juuriselleri, varsiselleri
- palsternakka
- mango
- persilja
- rucola
- sitrukset
- avokado
- useat yrtit
- kaikki kotimaiset viljat (ruis, ohra, kaura, vehnä)
- mansikka
Keittiökelmi tekee sapuskaa äärimmäisissä olosuhteissa
Tässä on jälleen yksi ruokablogi. Näitä on jo miljoona ja muutenkin web pursuaa sapuskaa. Kas kun ei kukaan vielä ole keksinyt ruokatulostinta. Varmaan sekin vielä tulee: tässä nimiehdotus, jos sen keksii Apple: iNam. Jos sen keksii Microsoft, nimeksi voi laittaa MS Plates tai Internet Tables. Jos sen keksii Nokia, nimi on N98... Minkä noista arveletkaan tekevän parhaan makuisen ruokaprintterin?
Miksi sitten alan pitää ruokablogia, kun niitä on jo tarpeeksi ja media on muutenkin täynnä kaikkea ruokaan liittyvää? Siksi, että meidän perheemme ruoanlaitto on allergioiden takia mielenkiintoinen seikkailu. Meillä on mm. kala-, maito-, maissi-, vilja-, kananmuna-, vihannes-, hedelmä- ja kaikenlaisia muita allergioita. Eikä siinä vielä kaikki: ne menevät sillä tavalla mukavasti ristiin, että monen ruoan laittaminen kaikille sopivaksi on mielikuvituksellista hommaa. Mutta hurjan palkitsevaa!
Jos luet tätä blogia jatkuvasti, toivon sinun oppivan uusia niksejä kiertää ruoka-aineita. Toivon myös sinun huomaavan, että melkein kaikkia ruokia voi tehdä ilman totuttuja ruoka-aineita. Mutta erityisesti toivon sinun löytävän uusia ruokia ja vinkkejä ruoanlaittoon, olit ruoka-aineallergisille ruokaa laittava tai ihan taviskokki.
Voi olla, että blogissa kommentoin välillä muutakin kuin ruoan laittoa. Seepra ei pääse raidoistaan. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ruoka ei aiheuta minkäänlaisia oireita, olit kanssani asioista samaa mieltä tai väärässä.
Kalle Euro, Keittiökelmi.
Miksi sitten alan pitää ruokablogia, kun niitä on jo tarpeeksi ja media on muutenkin täynnä kaikkea ruokaan liittyvää? Siksi, että meidän perheemme ruoanlaitto on allergioiden takia mielenkiintoinen seikkailu. Meillä on mm. kala-, maito-, maissi-, vilja-, kananmuna-, vihannes-, hedelmä- ja kaikenlaisia muita allergioita. Eikä siinä vielä kaikki: ne menevät sillä tavalla mukavasti ristiin, että monen ruoan laittaminen kaikille sopivaksi on mielikuvituksellista hommaa. Mutta hurjan palkitsevaa!
Jos luet tätä blogia jatkuvasti, toivon sinun oppivan uusia niksejä kiertää ruoka-aineita. Toivon myös sinun huomaavan, että melkein kaikkia ruokia voi tehdä ilman totuttuja ruoka-aineita. Mutta erityisesti toivon sinun löytävän uusia ruokia ja vinkkejä ruoanlaittoon, olit ruoka-aineallergisille ruokaa laittava tai ihan taviskokki.
Voi olla, että blogissa kommentoin välillä muutakin kuin ruoan laittoa. Seepra ei pääse raidoistaan. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ruoka ei aiheuta minkäänlaisia oireita, olit kanssani asioista samaa mieltä tai väärässä.
Kalle Euro, Keittiökelmi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
