Vieras toiselta puolen maailmaa: kassilammas

Tätini ei pidä lampaasta. Hänen mielestään se maistuu villasukalta. Eikä hän ole yksin; erityisesti vanhemmat ihmiset eivät syystä tai toisesta monesti välitä sen mausta. Olisiko sille jokin historiallinen peruste? Joku voisi tehdä aiheesta gradun. Otsikkokin olisi jo valmiina: Kollektiivien makuaisti sukupolvien välillä - Miksi mummot ja vaarit eivät pidä lampaasta?

Meillä kyllä pidetään lampaan lihasta koko perheessä. Suomalainen lammas on tietysti parasta. Joskus olen pohtinut, miksei lammasta kasvateta Suomessa enempää. Luulisi, että meidän olosuhteemme ovat lampaille ihanteelliset. Ahvenanmaalla, jossa olemme liikkuneet melko paljon, lampaita on runsaasti. Olisiko manner-Suomen lampaan vähäisyydellä jokin yhteys mummojen ja vaarien makutottumuksiin?

Sen sijaan Uudessa-Seelannissa lammasta kasvatetaan sitten oikein kunnolla. Sieltä laivataan Suomeenkin lammasta niin, että valinnanvaraa riittää. Jos viljelty lohi on kassilohta, on Uuden-Seelannin lammas hyvä vastine sille. Yhtä kaikki; aina ei suomalaista lammasta löydy, joten kassilammaskin käy ruuanlaittoon hyvin. Ekologisesti se tietysti on hieman outoa, että ruokaa tuodaan täysin vastakkaiselta puolelta maapalloa. Toisaalta laivarahti ei ole järin saastuttava rahtimuoto per lammas, sillä sen energian kulutus per tonni on selvästi kaikista rahtimuodoista matalin.

Kansainvälisessä työnjaossa periaatteena on se, että kukin tekee sitä missä on suhteellisesti tehokkain. Ruokapuolella se toimii niin, että eri maissa tuotetaan sitä sapuskaa, mitä siellä suhteellisesti kannattaa parhaiten tuottaa. Uuden-Seelannin on siten varmaankin tehokkainta tuottaa lampaanlihaa koko maailmalle. Silti voi miettiä, onko siltikään järkevää tuoda lammasta niin kaukaa, kun Suomessa voisi tuottaa herkullista lammasta eurooppalaisille markkinoille.

Ostimme kassilammasta lauantaina. Kävimme hypermarketissa ja niissä kaikki liha on laatikoissa. Sika- ja nautalaatikot jääkaapeissa, eksoottisemmat pakkasessa. Lammas on hypermarketissa eksotiikkaa.

Rosmariinikaritsanfileetä, juurespaistosta ja valkosipuliperunoita

Lampaat:
800 g lampaan/karitsan filee
2 tl oliiviöljyä, rypsikin käy
2 tl Voita tai margariinia
6 oksaa tuoretta rosmariinia
4 kynttä valkosipulia

Juurespaistos:
500 g Mustajuurta
5 Porkkanaa
1 Sipuli
1 rkl Oliiviöljyä (laitoin tryffeliöljyä, mikä sopi mainiosti)
1 tl siirappia
Vuorisuolaa tai muuta sirotesuolaa
Vettä

Valkosipuliperunat:
Osta pakastepussi valkosipuliperunoita, jos haluat päästä helpommalla. Pussin kyljessä on hyvä ohje. Jos pakasteessa on jotain, mikä ei käy, keittokirjasta löytyy ohjeita potuille. Ja jos pottu ei käy, voi käyttää vaikka bataattilisuketta, cuscusta, riisiä... Tein ohjeen mukaan, niin, että käytin liemenä annetuissa suhteissa ruokakermaa ja riisimaitoa. Sekaan laitoin vähän tuoretta minuttua ja lisää valkosipulia.

Toimi näin:
Anna fileiden lämmetä puolisen tuntia huoneen lämmössä ennen paistoa. Pane ensin valkosipuliperunat pussin ohjeen mukaisesti uuniin.

Pese ja pilko porkkanat, mustajuuret ja sipuli. Laita isoon paistinpannuun tai wokkiin öljy, juurkset ja sipuli. Paista ensin kuumalla ja alenna lämpöä. Laita hieman vettä, jos näyttää kuivalta, mutta ei paljoa. Lisää siirappi ja suola ja sekoita ja anna vielä paistua.

Laita öljy paistinpannuun ja kuumenna ja pyörittele pannussa hetki valkosipuliviipaleita ja rosmariininoksia polttamatta niitä. Nosta odottamaan ja paista fileet pannulla olevassa mausteisessa öljyssä välillä käännellen. Paksuudesta riippuen fileet kypsyvät 3-5 minuutissa. Mausta suolalla ja sopivalla pippurilla. Nosta fileet tarjoilulautaselle ja ripottele päälle valkosipuliviipaleet ja rosmariininoksat.

Voit laittaa vettä, ripauksen suolaa ja sokeria pannulle tehdä sekoittamalla helpon kastikkeen lampaalle. Ja senhän suurustaa perunajauhoilla, maissijauhoilla, vehnäjauhoilla tai riisijauhoilla helposti, mikä sitten teille sopiikin.

Tarjoa salaatin kanssa. Juomaksi tummaa punaviiniä, mikä jäi kyllä itseltäni kokeilematta tänään.



Keittiökelmi