Kalkkuna

Kalkkuna on ollut meille jossain määrin hidas eläin tutustua. Jostakin syystä onnistuimme aluksi hankkimaan - vai olisiko ollut kiinni valmistustavoistani- kuivia köntäleitä kalkkunaa useampaan kertaan ja siitä jäi hieman puiseva mielikuva. Yhtenä jouluna vanhampani lähtivät viettämään joulua toiselle puolen maapalloa ja jättivät minulle ja Suomessa asuvalle sisarelleni perheinemme kalkkunapaistin kotiinsa siltä varalta, että sattuisimme käymään. Köntäle oli aivan kalkkunan muotoinen, mutta ilo oli suuri, kun avasimme sen. Paisti oli muotoon prässättyä kalkkunanlihaa. Aika hieno teos, mutta maku oli ihan käypä.

Viime aikoina olemme päässeet kalkkunan makuun. Lapset oikein pyytävät kalkkunapaistia. Se onkin aika mainio paisti juuri lasten syötäväksi: maku on mieto, liha pehmeää ja lisäksi se on vähärasvaista. Siihen on myös helppo yhdistää erilaisia lisukkeita. Ja mustaherukkahillon kanssa maku on erittäin paljon myös aikuisten mieleen.

Kalkkunapaistin kylkeen voi hyvin kytkeä riisiä, mutta myös potut käyvät hyvin. Ja erilaiset kasvishöystöt ja höyrytykset ovat myös sopivia lisukkeita miedon lihan kylkeen.

Kalkkunasta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Viimeisten edukuntavaalien jälkeen on ollut yleisessä poliittisessa keskustelussa, ertyisesti eri blogeissa ja keskustelupalstoilla, nähtävissä vaaleissa kuonoonsa saaneilla ryhmillä aikamoista turhautuneisuutta. Demarit ehtivät istua hallituksessa 12 vuotta ja kun äänestäjät näyttivät, että asiat eivät mene oikeaan suuntaan, nousi katkeruus pintaan. Valtakunnallisesti on tuntunut siltä, että kun valtakunnanpolitiikassa vaalien jälkeen linja todella on onneksi muuttunut, on se demarien mielestä melkein rikollista. Kuinka kukaan voi olla eri mieltä kuin työväentalo?

Ja kunnallispolitiikassa näyttää siltä, ettei mitään uutta anneta tapahtua. Se lienee paitsi vaalitappion aiheuttamasta mielipahasta johtuva luonnollinen reaktio, myös jo varautumista seuraaviin vaaleihin. Mitä vähemmän porvarit saavat vallassa aikaan, sitä paremmin heitä voidaan kunnallisvaalien alla haukkua. Ja kun kaikessa kiusataan ja vaikeutetaan toimintaa, on asioita vaikea saada aikaan. Vastuutonta ja murheellista politiikkaa, joka käy äärettömän kalliiksi Suomelle ja kunnille. Yleensä moinen toiminta kuitenkin kääntyy omaksi tappioksi. Vihreät jo varmaan toivovat monessa kaupungissa nousevansa toiseksi suurimmaksi puolueeksi...

Kalkkunaa, porkkanarisottoa ja Siitake-Chevre-muhennosta (4 hlöä)

Kalkkunan paisti (1000-1200 g)

Porkkanoita 4
Riisiä 3 dl
Margariinia (voita)
Öljyä
Valkosipulia (2-4 kynttä)
Sipuli
Ruokakermaa 1 dl
Timjamia
Vettä 8 dl

Siitake-sieniä tms. rasia
Chevreä n. 200 g
Sipuli
Paprika
Ruokakermaa 1-3 dl
Öljyä 1 rkl (tryffeliöljy on tässä parasta)


Laita paisti uunioin 200 asteeseen 80-90 minuutiksi. Sen sitten pitää olla kypsä, eli sisältä tulevan liemen pitää olla kirkasta. (Jos haluat perunoita, laita paistin kanssa samaan astiaan lohkottuja perunoita, joissa on päällä ripaus öljyä, suolaa ja rosmariinia. Silloin ei kannata tehdä riisejä...)

Kuori ja pilko porkkanat. Pilko sipuli ja valkosipuli. Laita kattilaan 1 rkl margariinia (voita) ja ruokaöljyä. Paista hetki Sipuleita, porkkanoita ja timjamia ja lisää riisit. Anna riisien kuullottua hetki öljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua paketissa mainittu aika. Myös mittasuhteet riisin ja veden välillä saattavat olla eri riiseissä erilaiset. Lisää lopuksi ruokakermaa ja anna sen imeytyä lämpimällä levyllä.

Pilko sienet, paprika ja sipuli. Paista niitä öljyssä pehmeiksi. Jos joku haluaa vielä juhlistaa makua, voi lisätä nokareen voita pannuun. Lisää murenna chevre joukkoon. Ja lopuksi ruokakerma. Anna muhia 5-10 minuuttia ja mausta suollalla, muskotilla ja pippurilla. Musta sopii parhaiten, meillä laitettiin rosepippuria allergiasyistä.

Ja muista laittaa mustaherukkahilloa pöytään!

Siinä kaikki.

Fajitaksia ja tacoja

Kun meillä syödään Tex-Mexiä, meillä syödään sitä kunnolla. Ei riitä, että syödään Tacoja tai Fajitaksia, vaan syödään molempia! Eikä riitä yksi lihasoosi, pitää olla kaksi. Ja jos halutaan vielä vähän lisäherkutella nachoilla, otetaan myös sipsejä pöytään!

On näet niin, että lapset ja minä voimme syödä fajitaksia, joissa on vehnää, mutta Taina ei. Hän taas voi syödä tacoja, joita taas Edit ei voi syödä. Edit ei myöskään voi syödä maissinachja, siksi sipsit.

Kaksi soosia käy sillä tavalla näppärästi, että ne voi tehdä samanaikaisesti. Toinen tehdään aikuisille, toinen lapsille. Ensimmäisessä on enemmän mausteita, koska lapsilla on mausteallergiaa. Suun ympärille tulee kutiava rinki ainakin musta- ja valkopippurista, mutta myös joistakin muista mausteista. Jauhettu paprikakaan ei käy, eikä tomaatti. Jeeraa en ole uskaltanut kokeilla.

Fajitakset ja Tacot

Paketti Tacoja

Paketti Fajitaksia

800-1000 g jauhelihaa (sikanautaa, nautaa tai broileria, kalkkunaa...)

Sipuli

Paprikaa

Jääsalaattia

Kurkkua

Sopivia valmiskastikkeita (meille käyvät aikuisille juusto- ja tomaattikastikkeet)

Jalopenoja (voi vaihtaa esim. oliiviin tai kaprikseen)

Tee näin:

Paista jauhelihat öljyssä kahdessa pannussa. Ensimmäiseen tulee jauhelihaa, puolet sipulista, hieman suolaa ja puna- ja viherpippuria. Toiseen tulee samat, mutta lisäksi jeeraa, cayennepippuria ja chiliä - maun mukaan. Näillä voi korvata kaupan mausteseoksia. (Myös paprikaa tai tomaattimurskaa voi laittaa, jos käy. Meille ei käy.)

Pilko salaatit, paprikat ja kurkun puolikas ja tee niistä salaatti. Palojen pitää olla sellaisia, että ne mahtuvat Tacoihin.

Lämmitä Tacot ja Fajitakset uunissa tai laiskottaessa mikrossa. Uunissa tulee rapeampia.

Nosta kaikki pöytään. Siitä sitten kokoamaan herkkuja. Liha alle, sitten salaatti ja maustekastikkeet päälle.

Hurjan helppoa, mutta pointti onkin siinä, että tällaisenkin sapuskan voi tehdä monille allergisille, kun vaihtelee raaka-aineita. Ja näiden kanssa maistuu lager-olut;-)

Roskia ja roskaruokaa

Meillä on perheessä tapana pitää perjantaisin roskaruokapäivää. Tai pikaruokapäivää, ihan miten haluat. Joka tapauksessa perjantaisin kun työviikko on takana, on mukava päästää itsensä helpolla hakemalla valmista ruokaa kotiin. Myös kekarat tykkäävät. Niin myös tänään.

Turussa on jätekeskustelu hallinnut viime viikkoja. Valtuusto äänesti keskitetyn jätteenkuljetuksen kilpailuttamisen kumoon. Hyvä niin. Mikään kilpailun rajoittaminen ja kunnallistaminen ei pitkän päälle laske hintoja. Eivätkä palvelut parane, jos ei kuluttaja saa valita palvelun tarjoajaa. Keskitetyn kilpailuttajan on helppo olla välittämättä palvelun laadusta.

Roskaruokapuolellakin Turussa on kilpailusta erityistä kerrottavaa. Tämä on nimittäin niitä harvoja paikkoja maailmassa, joissa joku lokaali pikaruokaketju, Hesburger, on kyennyt pitämään McDonaldsin kurissa ja jopa saanut sen vähentämään ravitoloittensa määrää. Ja Hesen hampurilainen kieltämättä on kyllä erinomainen. Majoneesitkin lyövät mennen tullen kilpailijoiden soosit.

Meidän perheemme ostokset ovat takuulla Hesen myyjien painajainen. Gluteenitonta ateriaa, hampurilaisia ilman mausteita ja majoneesia... Itsekin usein unohdan, miten ne kaikki tuotteet piti pyytää. Niinpä välillä jää lastista puuttumaan tavaraa, koska myyjät keskittyvät muistelemaan, mitä erityistoiveita meillä oli. Ja välillä jää hampurilaisia syömättä, koska olen unohtanut pyytää sen ilman erikoistoiveita.

Minä käyn kuitenkin varsin usein syömässä Subwayn patonkeja lounaaksi. Ne ovat tavattoman hyviä, puolikas riittää lounaaksi hyvin ja sen saa vitosella, ja mikä hämmästyttävintä: ne ovat todella vähäkalorisia ja terveellisiä! Lounas jää alle 400 kaloriin, kun ottaa puolikkaan patongin suurimmassa osassa vaihtoehdoista. Ja allergiset voivat valita, mitä ottavat, kun patonki tehdään silmien edessä. Sitä en tiedä, saako Subeja luontaisesti gluteenittomana - emme ole Tainan kanssa yhdessä Subilla käyneet. Suosittelen!

Päivällä söin Subin ja illalla hain muiden syödessä Hese-ruokaa Koti-Pizzan Parmiamo-pizzan. Sekin on terveellinen, sillä kalorimäärä jää noin 650:een. Selvästi pienin kalorimäärä Koti-Pizzassa.

Huolellisilla valinnoilla voi roska/pikaruokaakin syödä suhteellisen terveellisesti. Ja välillä tietysti voi valita vähän vähemmän terveellistäkin, ettei ihan ryppyotsaiseksi tämä elämä mene...

Roskaruokakelmi