Kalkkuna

Kalkkuna on ollut meille jossain määrin hidas eläin tutustua. Jostakin syystä onnistuimme aluksi hankkimaan - vai olisiko ollut kiinni valmistustavoistani- kuivia köntäleitä kalkkunaa useampaan kertaan ja siitä jäi hieman puiseva mielikuva. Yhtenä jouluna vanhampani lähtivät viettämään joulua toiselle puolen maapalloa ja jättivät minulle ja Suomessa asuvalle sisarelleni perheinemme kalkkunapaistin kotiinsa siltä varalta, että sattuisimme käymään. Köntäle oli aivan kalkkunan muotoinen, mutta ilo oli suuri, kun avasimme sen. Paisti oli muotoon prässättyä kalkkunanlihaa. Aika hieno teos, mutta maku oli ihan käypä.

Viime aikoina olemme päässeet kalkkunan makuun. Lapset oikein pyytävät kalkkunapaistia. Se onkin aika mainio paisti juuri lasten syötäväksi: maku on mieto, liha pehmeää ja lisäksi se on vähärasvaista. Siihen on myös helppo yhdistää erilaisia lisukkeita. Ja mustaherukkahillon kanssa maku on erittäin paljon myös aikuisten mieleen.

Kalkkunapaistin kylkeen voi hyvin kytkeä riisiä, mutta myös potut käyvät hyvin. Ja erilaiset kasvishöystöt ja höyrytykset ovat myös sopivia lisukkeita miedon lihan kylkeen.

Kalkkunasta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Viimeisten edukuntavaalien jälkeen on ollut yleisessä poliittisessa keskustelussa, ertyisesti eri blogeissa ja keskustelupalstoilla, nähtävissä vaaleissa kuonoonsa saaneilla ryhmillä aikamoista turhautuneisuutta. Demarit ehtivät istua hallituksessa 12 vuotta ja kun äänestäjät näyttivät, että asiat eivät mene oikeaan suuntaan, nousi katkeruus pintaan. Valtakunnallisesti on tuntunut siltä, että kun valtakunnanpolitiikassa vaalien jälkeen linja todella on onneksi muuttunut, on se demarien mielestä melkein rikollista. Kuinka kukaan voi olla eri mieltä kuin työväentalo?

Ja kunnallispolitiikassa näyttää siltä, ettei mitään uutta anneta tapahtua. Se lienee paitsi vaalitappion aiheuttamasta mielipahasta johtuva luonnollinen reaktio, myös jo varautumista seuraaviin vaaleihin. Mitä vähemmän porvarit saavat vallassa aikaan, sitä paremmin heitä voidaan kunnallisvaalien alla haukkua. Ja kun kaikessa kiusataan ja vaikeutetaan toimintaa, on asioita vaikea saada aikaan. Vastuutonta ja murheellista politiikkaa, joka käy äärettömän kalliiksi Suomelle ja kunnille. Yleensä moinen toiminta kuitenkin kääntyy omaksi tappioksi. Vihreät jo varmaan toivovat monessa kaupungissa nousevansa toiseksi suurimmaksi puolueeksi...

Kalkkunaa, porkkanarisottoa ja Siitake-Chevre-muhennosta (4 hlöä)

Kalkkunan paisti (1000-1200 g)

Porkkanoita 4
Riisiä 3 dl
Margariinia (voita)
Öljyä
Valkosipulia (2-4 kynttä)
Sipuli
Ruokakermaa 1 dl
Timjamia
Vettä 8 dl

Siitake-sieniä tms. rasia
Chevreä n. 200 g
Sipuli
Paprika
Ruokakermaa 1-3 dl
Öljyä 1 rkl (tryffeliöljy on tässä parasta)


Laita paisti uunioin 200 asteeseen 80-90 minuutiksi. Sen sitten pitää olla kypsä, eli sisältä tulevan liemen pitää olla kirkasta. (Jos haluat perunoita, laita paistin kanssa samaan astiaan lohkottuja perunoita, joissa on päällä ripaus öljyä, suolaa ja rosmariinia. Silloin ei kannata tehdä riisejä...)

Kuori ja pilko porkkanat. Pilko sipuli ja valkosipuli. Laita kattilaan 1 rkl margariinia (voita) ja ruokaöljyä. Paista hetki Sipuleita, porkkanoita ja timjamia ja lisää riisit. Anna riisien kuullottua hetki öljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua paketissa mainittu aika. Myös mittasuhteet riisin ja veden välillä saattavat olla eri riiseissä erilaiset. Lisää lopuksi ruokakermaa ja anna sen imeytyä lämpimällä levyllä.

Pilko sienet, paprika ja sipuli. Paista niitä öljyssä pehmeiksi. Jos joku haluaa vielä juhlistaa makua, voi lisätä nokareen voita pannuun. Lisää murenna chevre joukkoon. Ja lopuksi ruokakerma. Anna muhia 5-10 minuuttia ja mausta suollalla, muskotilla ja pippurilla. Musta sopii parhaiten, meillä laitettiin rosepippuria allergiasyistä.

Ja muista laittaa mustaherukkahilloa pöytään!

Siinä kaikki.