Paluu keittiöön

Tattipasta ja uusia makuja elämässä

On vähän liikaa vettä virrannut Aurajoessa siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne. On vähän tullut ruokakuntamuutoksia ja allergioiden suhteen ei tilanne ehkä ole aivan niin vaativa, kun vielä viimeksi. Toisaalta, välillä voin tehdä aivan allergiattomienkin ruokaa ja kalaruokaa, joten tämän blogin luonne vähän muuttuu. Ei enää pelkkää allergiaruokaa, vaan muutakin. Toivottavasti nyt ei se toinen lukija lopeta tämän lukemista.

Kesällä tuli tehtyä paljon ruokaa sisällä ja ulkona. Ostin jopa trangian ja tein lapsille retkiruokaa. Hauskaa;-) Kaupunkilaislapset nukkuivat jopa pari yötä teltassa. Ihmeellinen uusi maailma avautui!

Trangialla keitettiin perunoita, joiden seuraksi grillattiin broileria. Hyvää ja yksinkertaista. Sillä lämmitettiin myös valmiskeittoa. Ehkä ensi kesänä pitää alkaa etsiä laajempia ruokaulottuvuuksia Trangiasta.

Sieniä on tullut paljon. Isä ja äiti ehtivät reippaina eläkeläisinä kiertää sienipaikkojaan ja tänä vuonna erityisesti tatteja on ollut paljon ja hyvälaatuisia. Yhden loistavan tattipastan olen jo ehtinyt tehdä tuoreista tateista. Seuraavaksi teen moisen kuivatuista tateista.

Minun tattipastani on yksinkertainen tee se näin:

Ainekset:

Tatteja 300-400 g, kuivattuja ainakin tuplasti

Voita 25 g

Oliiviöljyä, tattiöljyä tai tryffeliöljyä n. 1 rkl

Punasipuli

Pastaa, mielellään tuorepastaa

Basilikaa ja persilijaa

Musta- ja valkopippuria

Muskottia

Parmesania

Pieni tatit ja sipuli. Laita sipuli pannuun, jossa on voi jo sulanut. Laita tatit perässä. Laita pastavesi kiehumaan. Lisää merisuolaa ja pastat, kun vesi on kuumaa. Laita tattien joukkoon yrtit ja mausteet. Paista vielä hetki.

Kaada pastan vesi pois ja laita tatit pastan sekaan. Sekoita ja lisää parmesania, laita vielä pöydässä annoksen päälle parmasania lisää. Ai että, kyllä syksyllä on kivaa!

Munuaisia ja pilahviriisiä

Nythän se tukos irtosi, kun taas aloitin kirjoittamisen. Ehkä sapuska oli niin hyvää, että myös huvitti taas kirjoittaa tai sitten tällä viikolla tullut lumi on saanut taas mielen ja kielen liikkeelle. Mene ja tiedä.


Olen kävellyt lumessa, tehnyt lumitöitä, luistellut ja pelannut lätkää 9-vuotiaiden kanssa ja muutenkin touhunnut ulkona. Kyllä talvi sentään on mukavaa, kunhan vain on lunta. Kaikki muut tuntuvat olevan samaa mieltä.
;-)


Nyt tietysti pitäisi juoda lämmintä mehua ja syödä vohveleita, munkkeja, pullaa tai muita herkkuja pienien ulkokojujen luona Turun pittoreskissa keskustassa. Voisi istua talvisesti koristeltujen huovilla päällystettyjen penkkien päällä niiden söpöjen ulkokojujen pikku terasseilla ruotsalaiseen tapaan, kuten tiedätte. No, ei taida vielä tänä vuonna Turussa onnistua...



Toinen juttu on sitten se, kuinka pitkään näitä lumitalvia täällä Turussa enää on. Älkäämme menettäkö toivoa; kulutetaan säästeliäästi ja järkevästi, tehdään ekologisia valintoja ja nähdään vähän vaivaa ympäristön eteen. Mahdollisuuksia siihen löytyy paljon ja ohjeta saa vaikka netistä.


Ilmastosta munuaisiin. Olen aina ollut suuri munuaisten ystävä. Äiti teki usein munuaisrisottoa ja sen reseptin olen ominut. Kun sitä oli tarjolla, söin hyvän lautasellisen tai pari, menin välillä ulos ja jatkoin syömistä. Munuaisista voi tehdä monenlaista hyvää, kuten muistakin elimistä.
Tämänkertainen sapuska on munuaiskastike pilahviriisin kera.


Munuaisia ja Pilahviriisiä


2 naudan tai 4 porsaan munuaista
(rkl) Ruokaöljyä
2 dl Ruokakermaa
3 rkl Hunajaa
Viherpippuria (tai muuta pippuria, jos ei käy)
Muskottia
Suolaa

Täysjyväriisiä
Ruokaöljyä (1 rkl)
Voita tai margariinia n. 20 g
Valkosipulia
Timjamia
Sipulia
Suolaa
(Parmesan- tai Gouda -juustoa, gouda sopii meidän perheen allergigoille, Parmesan ei)

Laita ensin öljy ja voi riisikattilaan, lisää murskattu valkosipuli, sipuli ja timjami. Lisää riisi, kuullota ja sitten vesi paketin ohjeen mukaan. Veteen voit lisätä suolaa. Keitä ohjeen mukainen aika, sekoita mukaan juusto raasteena, jos haluat, ja tarjoa munuaisten kanssa.

Liota munuaisia puoli tuntia puhtaassa vedessä. Pilko siivuiksi ja paista. Lisää mausteet ja hunaja. Munuaisista vapautuu paistettaessa nestettä, joten paista niin, että neste vähenee. Lisää lopuksi ruokakerma ja tarkista maku.

Kastikkeessa voi hunajan vaihtaa siirappiin tai sokeriin, mutta erityisen hyvää siitä tulee, kun laittaa joukkoon lorauksen (puoli desiä) madeiraa. Se tuo parhaan ryhdin makuun.

Tarjoa salaatin ja muiden sopivien lisäkkeiden kanssa.

Poroa ja puolukkakastiketta

Eipäs olekaan tullut kirjoiteltua vähään aikaan. On ollut aika kortilla, lisäksi meiltä lähti jokunen ruoka-aine pois ruokavalioista tuossa syksyllä ja into aiheeseen hiipui hetkeksi. Ei niin, ettenkö olisi innolla ruokaa laittanut, mutta ei ollut intoa kirjoittaa asiasta, kun jo ruoan tekemiseen meni pieni aivokapasiteettini lähes kokonaan. Koittakaa itse tehdä A4-pituinen hyvä teksti 15:tä aakkosta käyttäen.

Jouluna on ihanan hiljaista. Turussa ei ollut valkoista joulua, niin kuin ei kai suurimmassa osassa Suomea. Minulle valkoinen joulu ei ole koskaan ollut mikään The Juttu, vaan enemmän se koostuu joulun sanomasta, läheisistä ihmisistä, tuoksuista, väreistä ja rauhasta. Turku, helsinkiläisten mielestä yksipuolisesti Joulukaupungiksi julistautunut Joulurauhan julistaja, on mielestäni tuon "eurooppalaisen joulukäsityksen" mekka Suomessa. Valkoinen, Joulupukkikeskeinen joulu, jota jotkut pitävät ainoana oikeana jouluna, on mielestäni enemmän Coca-Cola -joulu. Ja se ei meillä kuulu joulupöytään. Turun monisatavuotinen jouluperinne perustuu joulurauhaan ja nykysin ekumeniaan. Siinä on sisältöä Joulukaupungille.

Mielummin toivonkin kuivaa kuin valkoista joulua. Turku on kaunis joulukaupunki, jos ei tule vettä. Ja ne Yliopistonkadun jouluvalot, joita on muutama vuosi ihmetelty, ovat mielestäni oivalliset. Kauniit, herkät, valaisevat ja jouluiset. Ekumeeninen jumalanpalvelus sopii Joulurauhan julistajalle hyvin. Joulupukki saa asua Korvatunturilla, ei hänen tarvitse kuin piipahtaa Turussa. Turku on ymmärtänyt joulun sanoman mielestäni niin kuin se pitääkin ymmärtää. Hyvä joulukaupunki tämä Turku!

Koska äsken söin joulupukin, syödään nyt vielä porokin.

Poron fileetä, Chevre-uuniperunaa ja puolukkakermakastiketta

Poro
5 Poron fileetä
Viherpippuria, tai mikä syöjille sopiikin
Timjamia
Vuori- tai hyvää merisuolaa
(Tryffeliöljyä)

Puolukkakastike
1 dl Puolukkasosetta
2 dl Ruokakermaa
Porkkana
Puolikas pieni Bataatti
Sipuli
Voita
3 dl lihalientä

Perunat
800 g Valkosipulipakasteperunaa
150 Chevreä
4 dl Ruokakermaa

Kastike ensin kiehumaan. Pilko sipuli, porkkana ja bataatti ja laita ne kuullottumaan. Lisää puolukkahillo ja anna porista. Lisää lihaliemi ja anna keittyä. Siivilöi ja keitä vielä lientä. Lisää ruokakerma ja keitä vielä hetki.

Laita potut pussista voideltuun vuokaan. Laita päälle chevreä ja jos pidät valkosipulissa, sitä vielä lisää. Sitten vaan päälle pari purkkia ruokakermaa ja uuniin 200 asteeseen 40 minuutiksi.

Paista poron fileisiin ruskea pinta pannussa, mausta pippurilla ja suolalla (ja tryffeliöljyllä) ja laita uuniin 10-15 minuutiksi 200 asteeseen. Ota uunista ja anna seistä hetki vaikka folioon käärittynä ennen tarjoamista. Tulee fiinin näköistä, jos pistät ne viistosti poikki puolesta välistä niin, että roseinen sisäosa näkyy.

Salaatiksi käy jääsalaatti ja kurkku. Lisäksi voi laittaa pöytän suolakurkkuja ja etikkapunajuuria.

Joku voi pitää epäortodoksisena sekoittaa valkosipulia ja chevreä poroon. Oli niin tai näin, hyvää se on. Tässä ohjeessa on hyvin koossa makea, suolainen ja karvas. Ainakin meillä tykättiin niin, ettei sitä jäänytkään alkuviikon iltaruoaksi, niin kuin oli ajateltu.